smartDog Kognitio - Sitka (Tempura Dzikie Historie)

Sitka kävi smartDOG KOGNITIO testissä 11.03.2025, testistä tullut .pdf raportti on luettavissa tämän blogipostauksen lopussa. Sitka testattiin sen ollessa 1,5 vuotias.

Sitkan tulokset smartDOG tietokannassa:

Sitkan smartDOG .pdf raportti:

Testi: Kognitio

Testauspvm: 11.03.2025

Paikka: Koirakoulu Masseter, Helsinki

Koira: TEMPURA DZIKIE HISTORIE

Rotu: Whippet

Testaaja: Liisa Tikka

Kokonaisarvio

Testin alussa Sitka vastasi ystävällisesti ihmisen tarjoamaan kontaktiin. Aluksi se pysytteli pääasiassa omistajan vieressä, mutta nuuski pikkuhiljaa varovaisesti enemmän ympäristöä. Tilanne hieman jännitti koiraa. Sitka oli erittäin hyvin motivoitunut koko testin ajan ja se keskittyi hyvin tehtäviin. Sitka oppi tehtävät nopeasti eikä koira tehnyt virheitä harjoitteluosioissa. Sylinteritestissä Sitka osoitti hyvää itsehillintää. Ihmisen eleiden lukukyky ei ollut testissä Sitkan vahvuus, eikä se ole eleillä johdettavissa harhaan (huijaus-osio). Tilaan liittyvää ongelmaa (V-aita) Sitka ei ratkaissut määräajassa, vaan koira keskittyi pyytämään apua ihmisiltä. Loogisen päättelyn tehtävän, joka on testin vaikein, Sitka sen sijaan ratkaisi. Mahdottomassa tehtävässä Sitka oli enemmän ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisija, mutta sillä oli käytössä myös itsenäinen ongelmanratkaisustrategia. Sitka muisti vain yhden toiston (neljästä) muistitehtävästä oikein, mikä on alle keskiarvon. Sitka ei manipuloinut selkeästi oikeaa nappulaa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, ja se keskittyi pyytämään apua tehtävän suorittamiseen.

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen - arkuus-rohkeus

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, eli sosiaalisuus/ystävällisyys-persoonallisuuspiirre, vaihtelee paljon koirien välillä. Sosiaalisuuteen vaikuttaa sekä geenit eli perimä, että koiran kokemukset koko elinajan aikana. Perimän lisäksi erityisen suuri painoarvo on koiran pentuajan kokemuksilla, niin positiivisilla kuin negatiivisilla. Rodut vaihtelevat paljon sosiaalisuudessaan, ja olemme jalostaneet rotuja, joista joissakin pääosin yksilöt suhtautuvat vieraisiin ihmisiin avoimen ystävällisesti, kun taas toisissa roduissa suhtautuminen on pääosin varauksellista, jopa pelokasta. Testin alussa katsottiin koiran ensisijaista reaktiota ja suhtautumista sille vieraaseen testaajaan.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Testin alussa Sitka vastasi ystävällisesti ihmisen tarjoamaan kontaktiin. Se hyväksyy vieraan ihmisen, mutta ei osoittanut suurta kiinnostusta vierasta ihmistä kohtaan.

Uteliaisuus

Testissä tulee esille paitsi koiran aktiivisuus (FitBark), myös koiran uteliaisuus sekä rohkeus uuteen tilaan tutustuttaessa. Mikäli koiraa tilanne pelottaa, se saattaa pysytellä testin alussa mielellään lähellä omistajaa ja on passiivinen. Tällöin koiran sen esim. kotioloissa näkyvä aktiivisuus ei tule näkyviin testissä, ja käytös kertoo, että koiraa aluksi jännittää uusi tilanne.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Sitka pysytteli testin alussa pääasiassa omistajan vieressä, ja nuuski pikkuhiljaa varovaisesti enemmän ympäristöä. Koiraa mahdollisesti jännitti uusi tilanne.

Itsehillintä sylinteritestissä

Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla erinomainen harrastuskoira – toisinaan arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa, riippuen koiran muista ominaisuuksista. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, impulsiivisuus saattaa tuoda haasteita – ei kuitenkaan aina. Impulsiivinen koira kiihtyy helposti, ja voi täten havainnoida puutteellisesti informaatiota ympäristöstä, ja esim. käsillä olevasta tehtävästä. Impulsiivinen koira myös helposti innostuu asioista, ja sen vire nousee helposti, mikä on etu koulutuksessa.

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala peitetyn sylinterin avoimista päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, sylinteri oli seuraavissa toistoissa läpinäkyvä, eli koira näki palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. Impulsiivisuus näyttää olevan koiralla voimakkaasti periytyvä ominaisuus, ja rodut eroavat impulsiivisuudessa.

Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä testiä, joka luotettavasti toisi monitahoisen impulsiivisuuden kaikki puolet esille. smartDOG testissä käytetään sylinteritestiä, jonka on havaittu korreloivan koirilla arjessa havaitun impulsiivisuuden ja kiihtymisen kanssa. Sitä on käytetty tutkimuksissa useille eläinlajeille, koira mukaan luettuna. Sylinteritesti ei kuitenkaan aina kerro koko kuvaa koiran impulsiivisuudesta ja testissä tulee helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka on usein yhteydessä koiran kiihtymykseen, aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Sylinteritestin tulos voi kertoa erityisesti juuri sen hetkisestä tunnetilasta. Esimerkiksi pelokkuus tekee koiran aina varovaiseksi, ja se hillitsee itsensä juuri sillä hetkellä. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus, niin ihmisellä kuin koirallakin.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Sitkalla oli erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimi siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häirinnyt koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Sitkalla tämä oli 90%.

Eleiden ymmärtäminen

Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ja periytyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut eroavat toisistaan siinä, miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ja ihmisen kanssa tiiviiseen yhteistyöhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla. Ihmisen eleiden ymmärtäminen näyttää olevan myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus koiralla.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Ihmisen eleiden lukukyky ei ollut testissä Sitka:n vahvuus: koira sai keskimäärin 43.4% oikein. Parhaiten koira ymmärsi jalalla näyttämistä sekä suoralla kädellä osoittamista. Vaikein sille oli katseella ohjaaminen.

V-aita

V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koiran on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Sitka ei ratkaissut V-aita tehtävää 3 minuutin määräajassa. Koira pyysi pääosin ihmisen apua tehtävän ratkaisuun.

Mahdoton tehtävä

Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu lopulta mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi omistajan mielestä. Pääosin itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä itsenäisesti ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Ihmiseen kohdistettu katse kertoo myös koiran yhteistyöhalukkuudesta, mikä helpottaa puolestaan koulutusta. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa, tekemällä yhteistyö ihmisen kanssa kannattavaksi. Ominaisuus on kuitenkin periytyvä ja eroaa paljon rotujen välillä. Mikäli koira hylkää rasian pitkäksi aikaa, kertoo se joko siitä, ettei rasiassa oleva palkkio ole tavoittelemisen arvoinen koiran näkökulmasta (ei jaksa ponnistella sen eteen paljonkaan), tai että muut asiat kiinnostavat enemmän. Toisinaan koira tulee tehtävässä epävarmaksi, ja hylkää rasian lähtien tekemään haistelua sijaistoimintona, vaikka tila ei muuten kiinnostaisikaan koiraa.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Sitka pyrki ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen ihmisiltä apua pyytäen (59.2%). Koiralla oli kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyrki myös ensin itsenäiseen ratkaisuun (29.2% ). 11.7% koira teki muuta.

Looginen päättely

Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava tehtävä koiralle. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 40% koirista ymmärtää tehtävän.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Sitka ymmärsi selvästi loogisen päättelyn tehtävän. Se tarkoittaa, että koirasi ymmärsi ongelman ja ilmiön sen takana. Koirasta riippuen, saattaa olla, että tällainen koira turhautuu helppoihin harjoituksiin. Koira saattaa myös oppia keskimääräistä nopeammin.

Huijaus

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja "Huijaus" -tehtävä mittaa tätä. Koiralle laitetaan näkyvästi herkku toiseen astiaan, mutta elellä osoitetaankin toista - kumpaan astiaan koira menee?Testaaja siis vihjaa koiralle namin väärän sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain koulutus.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Sitka ei hämääntynyt tässä tehtävässä testaajan vääristä vihjeistä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne namin näki menevän.

Muistitesti

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran odotuksen kärsivällisyys tai kärsimättömyys saattaa myös vaikuttaa muistamiseen, ja monesti koiran kärsimätön ja levoton odotus ei edistä muistamista. Testissä muistitulokseen vaikuttaa myös koiran vireys, tunnetila ja motivaatio muistettavaa asiaa kohtaan - se saattaa siis vaihdella samalla koiralla eri päivinä. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Sitka muisti oikein yhden ajan (ensimmäisen) neljästä, mikä on alle keskiarvoisen suorituksen tässä testissä. Sitkalle oli selvästi vaikeaa valita oikeaa astiaa: se kääntyi ensin kohti omistajaa, tuli sitten testaajan luo ja vasta tämän lenkin tehtyään lähti kohti astioita.

Sosiaalinen oppiminen

Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do” koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3 min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Tutkimusten mukaan jo 8vk ikäiset pennut pystyvät matkimaan ihmistä. Monesti tässä tehtävässä koira keskittyy pyytämään apua, sen sijaan että se itse lähtisi painelemaan nappuloita. Toisinaan koira kiihtyy, ja haluaa vain hajottaa koneen.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Sitka koski laitteen nappulaa pari kertaa, muttei varsinaisesti ilmentänyt ymmärtäneensä laitteen toimintamekanismia. Koira odotti ihmisten apua tilanteeseen.

Fitbark

Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan.  Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Koirasi Fitbark aktiivisuus testissä oli 29. Tietokannassa voit verrata koirasi aktiivisuutta muiden saman rotuisten ja kaikkien rotujen keskiarvoiseen aktiivisuuteen testin aikana.

smartDog Kognitio - Talma (0 Birches Beatrix)

Talma kävi smartDOG KOGNITIO testissä 07.01.2025, testistä tullut .pdf raportti on luettavissa tämän blogipostauksen lopussa. Talma testattiin sen ollessa vähän yli 2 vuotias.

Talman tulokset smartDOG tietokannassa:

Talman smartDOG .pdf raportti:

Testi: Kognitio
Testauspvm: 07.01.2025
Paikka : Koirakoulu Masseter, Helsinki
Koira: O BIRCHES BEATRIX
Rotu: Australianpaimenkoira
Testaaja: Liisa Tikka

Kokonaisarvio

Testin alussa Talma suhtautui uuteen testaajaan ylitsepursuavan avoimesti, ja se tutustui myös

vauhdikkaasti uuteen tilaan. Talma oli erittäin hyvin motivoitunut koko testin ajan ja se keskittyi myös

erittäin hyvin tehtäviin. Sillä on hyvä katse, jolla se kommunikoi ihmisten kanssa. Talmalla oli

erinomainen häiriönsieto: se ei häiriintynyt lainkaan tilaan kuuluneista äänistä. Koira myös kesti

virheitä hienosti turhautumatta niistä. Talma käyttäytyi sylinteritestissä hieman impulsiivisesti. Talma

luki kohtuullisen hyvin ihmisen elekieltä, ja oli eleillä myös huijattavissa. Tilaan liittyvä

ongelmanratkaisu, V-aita, oli Talmalle helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely,

oli liian vaikea. Mahdottomassa tehtävässä Talma oli enemmän ihmiseen tukeutuva

ongelmanratkaisija, mutta sillä oli käytössä myös itsenäinen ongelmanratkaisustrategia. Talma muisti

vain yhden toiston (neljästä) muistitehtävästä oikein, mikä on alle keskiarvon. Tämä todennäköisesti

johtui ainakin osittain siitä, että Talman oli vaikea rauhoittua odottamaan. Talma ei manipuloinut

selkeästi oikeaa nappulaa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, ja se keskittyi pyytämään apua

tehtävän suorittamiseen.

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen - arkuus-rohkeus

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, eli sosiaalisuus/ystävällisyys-persoonallisuuspiirre, vaihtelee
paljon koirien välillä. Sosiaalisuuteen vaikuttaa sekä geenit eli perimä, että koiran kokemukset koko
elinajan aikana. Perimän lisäksi erityisen suuri painoarvo on koiran pentuajan kokemuksilla, niin
positiivisilla kuin negatiivisilla. Rodut vaihtelevat paljon sosiaalisuudessaan, ja olemme jalostaneet
rotuja, joista joissakin pääosin yksilöt suhtautuvat vieraisiin ihmisiin avoimen ystävällisesti, kun taas
toisissa roduissa suhtautuminen on pääosin varauksellista, jopa pelokasta. Testin alussa katsottiin
koiran ensisijaista reaktiota ja suhtautumista sille vieraaseen testaajaan.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Talma suhtautui testin alussa vieraaseen ihmiseen ylitsepursuavan ystävällisesti ja avoimesti.

Uteliaisuus

Testissä tulee esille paitsi koiran aktiivisuus (FitBark), myös koiran uteliaisuus sekä rohkeus uuteen
tilaan tutustuttaessa. Mikäli koiraa tilanne pelottaa, se saattaa pysytellä testin alussa mielellään
lähellä omistajaa ja on passiivinen. Tällöin koiran sen esim. kotioloissa näkyvä aktiivisuus ei tule
näkyviin testissä, ja käytös kertoo, että koiraa aluksi jännittää uusi tilanne.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Talma oli erittäin aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustui pääosin juosten koko
huoneeseen.

Itsehillintä sylinteritestissä

Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus
ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai
passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle
eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran
arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio helpottaa koiran
hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee
todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea
kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa
koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta
metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran
reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat
ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla erinomainen
harrastuskoira – toisinaan arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa, riippuen koiran muista
ominaisuuksista. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin
suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, impulsiivisuus
saattaa tuoda haasteita – ei kuitenkaan aina. Impulsiivinen koira kiihtyy helposti, ja voi täten
havainnoida puutteellisesti informaatiota ympäristöstä, ja esim. käsillä olevasta tehtävästä.
Impulsiivinen koira myös helposti innostuu asioista, ja sen vire nousee helposti, mikä on etu
koulutuksessa.

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään
makupala peitetyn sylinterin avoimista päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, sylinteri oli
seuraavissa toistoissa läpinäkyvä, eli koira näki palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira
pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea
vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä
lasin läpi. Impulsiivisuus näyttää olevan koiralla voimakkaasti periytyvä ominaisuus, ja rodut eroavat
impulsiivisuudessa.

Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä testiä, joka luotettavasti toisi monitahoisen impulsiivisuuden kaikki
puolet esille. smartDOG testissä käytetään sylinteritestiä, jonka on havaittu korreloivan koirilla
arjessa havaitun impulsiivisuuden ja kiihtymisen kanssa. Sitä on käytetty tutkimuksissa useille
eläinlajeille, koira mukaan luettuna. Sylinteritesti ei kuitenkaan aina kerro koko kuvaa koiran
impulsiivisuudesta ja testissä tulee helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka
on usein yhteydessä koiran kiihtymykseen, aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Sylinteritestin tulos
voi kertoa erityisesti juuri sen hetkisestä tunnetilasta. Esimerkiksi pelokkuus tekee koiran aina
varovaiseksi, ja se hillitsee itsensä juuri sillä hetkellä. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus,
niin ihmisellä kuin koirallakin.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Palkkio näköärsykkeenä häiritsi koiran suoritusta; Talma yritti ottaa ruokaa toistuvasti lasin läpi, siitä
huolimatta, että se oppi juuri ottamaan ruoan sivusta. Koira käyttäytyi tässä sylinteritestissä
impulsiivisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut
keskimäärin 79% ja susilla 77% - Talmalla tämä oli 60%.

Eleiden ymmärtäminen

Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla.
Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin
simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation
ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen
koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ja periytyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää
tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi
viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut eroavat
toisistaan siinä, miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ja ihmisen kanssa tiiviiseen
yhteistyöhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen
eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu
kunnolla. Ihmisen eleiden ymmärtäminen näyttää olevan myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus
koiralla.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Talma ymmärsi ihmisen eleitä keskimäärin hyvin saaden 66.6 % oikein. Vaikein elevihje koiralle oli
selkeästi käsivihje, jossa käsi ei jää paikoilleen osoittamaan suuntaa, sekä katse-vihje. Sen sijaan
jalalla ohjaamisesta ja kädellä ristiin näyttämisestä Talma sai kaikki oikein!

V-aita

V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin
ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koiran on mahdollista saavuttaa
se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää.
Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa
samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua
ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat
tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös
aikaisempi kokemus ja oppiminen.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Talma ratkaisi tehtävän erittäin nopeasti 13 sekunnissa. Koiraa ei häirinnyt näkyvillä oleva ruoka,
vaan se ymmärsi nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän
itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.

Mahdoton tehtävä

Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko
ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu lopulta mahdottomaksi ratkaista.
Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista
ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi
omistajan mielestä. Pääosin itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä itsenäisesti
ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan
ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin
toimii itsenäisesti. Ihmiseen kohdistettu katse kertoo myös koiran yhteistyöhalukkuudesta, mikä
helpottaa puolestaan koulutusta. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran
ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa
strategiaa, tekemällä yhteistyö ihmisen kanssa kannattavaksi. Ominaisuus on kuitenkin periytyvä ja
eroaa paljon rotujen välillä. Mikäli koira hylkää rasian pitkäksi aikaa, kertoo se joko siitä, ettei
rasiassa oleva palkkio ole tavoittelemisen arvoinen koiran näkökulmasta (ei jaksa ponnistella sen
eteen paljonkaan), tai että muut asiat kiinnostavat enemmän. Toisinaan koira tulee tehtävässä
epävarmaksi, ja hylkää rasian lähtien tekemään haistelua sijaistoimintona, vaikka tila ei muuten
kiinnostaisikaan koiraa.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Talma pyrki ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen ihmisiltä apua pyytäen (61.7 %);
apua Talma pyysi sekä testaajalta että omistajalta katseella. Koiralla oli kuitenkin molemmat
ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyrki myös ensin itsenäiseen ratkaisuun (32.5 % ). 5.8
% koira teki muuta.

Looginen päättely

Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on
pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava
tehtävä koiralle. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja
kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle
houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 40% koirista ymmärtää tehtävän.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Talma ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista
koirista ratkaisee sen.

Huijaus

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja "Huijaus" -tehtävä mittaa tätä.
Koiralle laitetaan näkyvästi herkku toiseen astiaan, mutta elellä osoitetaankin toista - kumpaan
astiaan koira menee?Testaaja siis vihjaa koiralle namin väärän sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain
koulutus.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Talma ei hämääntynyt tässä tehtävässä testaajan vääristä vihjeistä, vaan se päätteli itse näkemänsä
perusteella missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan
väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne namin näki menevän.

Muistitesti

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan
sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli
2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita
kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata
testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä
on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran odotuksen
kärsivällisyys tai kärsimättömyys saattaa myös vaikuttaa muistamiseen, ja monesti koiran kärsimätön
ja levoton odotus ei edistä muistamista. Testissä muistitulokseen vaikuttaa myös koiran vireys,
tunnetila ja motivaatio muistettavaa asiaa kohtaan - se saattaa siis vaihdella samalla koiralla eri
päivinä. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan
kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen.
Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti),
painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Talma muisti oikein yhden ajan neljästä, mikä on alle keskiarvoisen suorituksen tässä testissä.

Sosiaalinen oppiminen

Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja
sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen
oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do”
koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania
mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka
saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3 min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Tutkimusten
mukaan jo 8vk ikäiset pennut pystyvät matkimaan ihmistä. Monesti tässä tehtävässä koira keskittyy
pyytämään apua, sen sijaan että se itse lähtisi painelemaan nappuloita. Toisinaan koira kiihtyy, ja
haluaa vain hajottaa koneen.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Talma koski laitteen nappiin, mutta ei varsinaisesti ilmentänyt
ymmärtäneensä ihmisen antamaa esimerkkiä. Pääosin koira odotti ihmisten apua tilanteeseen.

Fitbark

Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen
aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen
koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus
käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa
tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin.

Koirasi käyttäytyminen osiossa

Koirasi Fitbark aktiivisuus testissä oli 29. Tietokannassa voit verrata koirasi aktiivisuutta muiden
saman rotuisten ja kaikkien rotujen keskiarvoiseen aktiivisuuteen testin aikana.

Australianpaimenkoirat ry:n vuosikokous 24.03.2024 ja epilepsialuento.

HUOM! Tämän blogitekstin luennon sisältö on kirjoitettu kirjoittajan ulkomuistin ja muutamien muistiinpanojen sekä luennolta otettujen valokuvien pohjalta, kaikki kirjotetun tiedon oikeellisuus perustuu siis ihan minun oman muistini toimivuuteen ja muistiinpanojeni paikkansapitävyyteen. Kohdan "Omat ajatukset luennosta" alla puhun nimenomaan minun omasta fiiliksestäni luennosta ja omista jalostusvalinnoista ja linjauksestani jalostuksessa, en kritisoi kenenkään toisen ihmisen, kasvattajan tai luennoitsijan menneitä tai tulevia jalostusvalintoja, vaan puhun täysin itsekeskeisesti vain minusta itsestäni ja siitä mitä minä itse olen mieltä tietyistä asioista koskien jalostusta ja epilepsiaa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olin 24.03.2024 Australianpaimenkoirat ry:n vuosikokouksen ohessa järjestetyllä epilepsialuonnolla ja itselleni siinä mielenkiintoisimmat oli genetiikkaa ja jalostusta koskevat osiot. Jalostusta koskeva asia käytiin keskustellen läpi luennon lopuksi, en ottanut itse osaa keskusteluun tai kysynyt kysymyksiä, mutta kaikki itseä askarruttavat kysymykset käytiin onneksi muiden toimesta läpi.

Huom! Tutkimus jonka tuloksia luennolla käytiin läpi (BioEpiCa) tutkii kaikkia rotuja sekä keskittyy (ilmeisesti) enemmän epilepsian etenemiseen ja sen biomarkkereiden tutkimiseen ja hoitoon. Tutkimus ei etsi geenejä taudin takana. Tähän tekstiin olen koittanut parhaani mukaan kirjoittaa itselleni ylös ne minulle tärkeät asiat jotka tuosta luennosta jäi käteen koskien epilepsiaa ja koiranjalostusta, en käy tässä tekstissä läpi luennon osaa epilepsian hoidosta tai sen diagnosoinnista.

Luennon pitäjä kertoi luennon aikana jonkunverran koirien geenitutkimuksesta koskien koirien 'epilepsiageenin' löytämistä. Tätä on ilmeisesti tutkittu aika paljon, mutta hyvin huonoin tuloksin ja joitain epilepsiaan yhdistettyjä 'sairausgeenejä' (kuten ADAM23) löytyy myös täysin terveiltä koirilta.

Luennoitsija kertoi että koiran epilepsia on hyvin suurella todennäköisyydellä useamman geenin sekä ympäristön/trauman/sairauden/rakenteen summa. Eli toisin sanoen koiralla voi olla perimässään alttius sairastua epilepsialle, mutta siihen usein tarvitaan useampi altistava geeni tai geenipari, sekä mahdollisesti jokin tapahtuma elämässä joka laukaisee epilepsian.

Artistin värihodari näkemys yhdestä slaidista josta en tajunnut luennolla ottaa kuvaa :D Kuvassa monta pientä puroa (monta sairautta ja geeniä) joista tulee lopulta isompi joki (epilepsia).

Joskus, mutta kuulemma huomattavasti harvemmin, koira on epilepsian osalta ns. monogeeninen, eli sillä on jokin yksittäinen 'iso epilepsiageeni' joka aiheuttaisi sairauden. On paljon todennäköisempää että koira perimässään kantaa useampaa epilepsialle altistavaa geeniä, eli on ns. 'polygeeninen' sen osalta. Tallainen polygeeninen koira voi joko omata niin monta epilepsialle altistavaa geeniä, että se tulee sairastumaan niiden takia epilepsiaan ilman mitään muuta ulkoista tekijää, mutta usein polygeeninen koira tarvitsee altistavien geenien lisäksi vielä jonkun muun laukaisevan tekijän sairastuakseen, tallaisia laukaisevia tekijöitä voi olla esimerkiksi stressi (hyvä tai huono), muutos elämässä, jokin rakenteellinen poikkeavuus, trauma tai sairastuminen.

Tästä erittelystä luennolla oli hyvä havainnollistava slaidi:

Australianpaimenkoirilla on yleistä että koira saa ensimmäisen epileptisen kohtauksensa keskimäärin 2,5 vuotiaana (ei-merle 1,8v). Epilepsian diagnosoiminen perustuu muiden sairauksien (tulehdus, kasvain, myrkytys jne.) eliminointiin.

Jalostuksesta keskusteltaessa oli luennoitsijan mielipide se, että tallainen koira, jonka epilepsia on useamman epilepsialle altistavan geenin tuotos, täytyy jättää jalostuksesta itse pois, mutta tämän koiran terveitä sisaruksia voidaan käyttää jalostukseen (skenaario a)). Tämän perusteluna oli se, että on epätodennäköistä että tämän epileptisen koiran sisarukset olisi perineet juuri saman cocktailin näitä epilepsialle altistavia geenejä, kuin sairastunut sisarensa. Jos pentueessa taas on kaksi tai enemmän epilepsiasta kärsivää pentua, on silloin järkevämpää jättää terveet sisarukset käyttämättä (skenaario b)). Mikäli jalostuksessa käyttää koiraa, jonka sisarella on epilepsia, tulisi tämä jalostuksessa käytettävä terve koira yhdistää mahdollisimman erilaiseen sukuun.

Luennoitsija myös sanoi että mikäli pentueeseen syntyy epileptinen pentu niin ei tulisi tätä pentuetta uusia enää toista kertaa, mutta kumpaakin vanhempaa voi käyttää jalostukseen jollekin toiselle, täysin erisukuiselle kumppanille.

Eli skenaariossa a) koirat EMÄa1 ja ISÄc1 on saanut kuusi (6) b1 pentua, PENTUb1, PENTUb2, PENTUb3, PENTUb4, PENTUb5 ja PENTUb6. Tämän pentueen PENTUb3 sairastuu epilepsiaan, jolloin PENTUb3:sta ei tulisi käyttää jalostukseen, mutta kaikki sen terveet sisarukset (PENTUb1, PENTUb2, PENTUb4, PENTUb5 ja PENTUb6) ovat edelleen jalostuskelpoisia mikäli niitä ei yhdistä saman sukuiseen kumppaniin kuin he itse on. Tallaisen koiran, jonka sisarella on epilepsia, pentueessa on isompi epilepsiariski. Tämän pentueen vanhemmat, EMÄa1 ja ISÄc1, ei myöskään saa yhdistää enää toisiinsa, mutta erisukuinen yhdistelmä on täysin OK. Eli esimerkiksi EMÄa1 voidaan yhdistää ISÄi2 ja ISÄc1 voidaan yhdistää EMÄr4. i2 ja r4 tässä tekstissä tarkoittaa täysin eri sukuisia koiria kun koirat a1 ja c1.

Skenaariossa b) taas koirat EMÄa1 ja ISÄc1 on saanut kuusi (6) b1 pentua, PENTUb1, PENTUb2, PENTUb3, PENTUb4, PENTUb5 ja PENTUb6. Tämän pentueen PENTUb3 ja PENTUb4 (ja mahdollisesti vielä PENTUb1) sairastuu epilepsiaan jolloin tämän pentueen terveitäkään sisaruksia (PENTUb2, PENTUb4 ja PENTUb5) ei tulisi käyttää jalostukseen edes täysin erisukuiselle kumppanille. Myöskään tämän pentueen vanhempia, EMÄa1 ja ISÄc1, ei tule yhdistää toisiinsa enää uudestaan. Tästä en muista oliko puhetta siitä että saako tallaisen pentueen vanhemmat kuitenkin yhdistää johonkin toiseen erisukuiseen koiraan.

Jokaisen sellaisen koiran käyttö jalostuksessa, jonka pentuesisaruksella on epilepsia, nostaa tulevan pentueen epilepsiariskiä vaikka jalostuksessa käytetty koira olisi itse epilepsiasta vapaa ja se yhdistettäisiin täysin erisukuiseen kumppaniin.

Ja sama kuvina, eli skenaario a):

ja skenaario b):

Mikäli jalostuksessa toisella vanhemmalla, vaikka UROS1, on kolme pentuetta ja jokaisessa pentueessa olisi yksi tai kaksi epileptistä pentua (EMÄ1, EMÄ2 ja EMÄ3 aikaisemmissa tai myöhemmissä pentueissa ei eri yhdistelmästä ole tullut epileptisiä pentuja), on hyvin todennäköistä että tämä kyseinen UROS1 kantaa perimässään jonkunnäköistä epilepsiageeniä tai geenicocktailia joka herkemmin periytyy sen jälkeläisille. Tallaista urosta ei tulisi käyttää enää jatkossa jalostukseen, mutta tallaisen koiran terveet, ei epilepsiasta kärsivät jälkeläiset olisivat jalostukseen kelpaavia niin kauan kun ne yhdistetään erisukuiseen kumppaniin.

Luennoitsija itse sanoi että jättäisi jalostuksesta kokonaisen pentueen pois vain siinä tapauksessa, jos pentueen isällä tai emällä itsellään on epilepsia. Eli jos jos EMÄ1 ja ISÄ2 saa kolme pentua keskenään ja ISÄ2:lla puhkeaa tämän jälkeen epilepsia, ei tulisi ISÄ2 itse tai ketään ISÄ2 kolmesta pennusta käyttää jalostukseen.

Luennoitsija oli sitä mieltä että jalostuksessa koko sukuhaaran tai suvun lukitseminen pois käytöstä on harvoin tarpeellista, sillä epilepsian sairautena useimmiten johtuu useamman geenin summasta jotka ei periydy kaikille koirille samanlaisena. Kokonaisten sukujen ja sukuhaarojen poissulkeminen johtaa myös helposti pullonkaulaefektiin ja luennoitsija itse käytti myös esimerkkinä cavaliereja, joilla kuulemma sydänsairauksia karsiessa tehtiin jalostusvalintoja hyvin rankalla kädellä, mikä johti uuteen ongelmaan; syringomyeliaan.

Tutkimus jonka tuloksia luennolla käytiin läpi:

Tutkimus Helsingin Yliopiston sivulla: BioEpiCa – epilepsian etenemisen ja hoitovasteen biomarkkerit

Epilepsialuennon piti Tarja Pääkkönen.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Omat ajatukset luennosta

Minulle itselleni on muodostunut jo tietynlainen kuva ja linjaus epilepsian osalta siinä, että minkälaisia koiria ja sukuja haluan käyttää jalostuksessa. Kasvatusta aloitellessa noin kaksi vuotta takaperin oma linjaukseni epilepsiasta lähti tästä ASHGI:n englannista suomeksi käännetyssä artikkelissa olevasta pätkästä:

"Tämä on vakava, pahimmillaan tappava sairaus, jonka hoito on kallista ja voi kestää vuosia. Se voi aiheuttaa suuria emotionaalisia ja taloudellisia ongelmia heille, jotka hoitavat sairastunutta koiraa. Tämän johdosta yhtään epileptistä koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen, kuten ei myöskään sen ensimmäisen polven sukulaisia (vanhemmat, jälkeläiset, täys- tai puolisisarukset). Kaukaisempia sukulaisia jalostettaessa tulisi huolellisesti välttää muita taudista kärsiviä sukuja. Tämä sairaus on rodussamme niin yleinen, että koiran keskiarvoinen riski tuottaa sitä on korkea. Kasvattajien, joiden koirilla on keskiarvoa korkeampi riski, tulisi etsiä niiden pariksi koiria, joiden riski on keskiarvoa matalampi. Sisäsiitos ja linjasiitos silloin, kun sukupuussa on epilepsiaa, nostavat todennäköisyyttä tuottaa sairaita koiria."

Kun aloin pitää itselleni listaa epilepsiaa sairastavista ja siihen kuolleista koirista (jotta minun ei tarvinnut muistaa niitä kaikkia ulkoa), niin huomasin joidenkin tiettyjen koirien vanhempien tai vanhempien vanhempien esiintyvän useamman, toisilleen ei mitenkään läheistä sukua olevan, epilepsiaa sairastavan tai siihen kuolleen koiran sukutaulussa. Tämän perusteella oma linjaus epilepsiasta muuttui ylläolevasta tekstistä lihavoidusta lauseesta enemmän yksittäisten koirien eliminaatiotekniikkaan, eli päätin joidenkin koirien kohdalla että en tietoisesti ota niitä yksilöitä joko ollenkaan omaan jalostukseeni mukaan tai ainakaan kovinkaan lähelle ensimmäiseen 6-8 sukupolveen omien jalostuskoirieni sukutaulussa. En myöskään käytä jalostuksessa sellaisia koiria joiden sisaruksilla on epilepsia, sillä koin epilepsian olevan tällöin liian lähellä. Puolisisarusten epilepsiat katson tapauskohtaisesti, mutta usein niillä on vähäinen vaikutus. Tätä linjausta käytän kasvatuksessani edelleen ja tämä linjaus on omalla kohdalla tuntunut toimivalta ja toistaiseksi parhaalta metodilta epilepsiaa suvuissa tutkiessani ja karsiessani. Se että onko se toimiva, niin sen näkee sitten aikanaan kun pentueita on syntynyt muutamia ja niillä on jo jonkun verran ikää. 

Ja tästä syystä varmasti itselleni kuulosti hiukan hurjalta se, että olisi aivan okei käyttää jalostukseen sellaista tervettä koiraa, jonka sisaruksella on epilepsia. Toki luennolla tämä selitettiin että miksi näin on (epilepsia useamman geenin summa, epätodennäköistä että kaikilla pentuesisarilla olisi juuri sama epialttiuscoctail kuin sairaalla sisarella) mutta silti itsellä se perimmäinen fiilis vielä nyt tallaisen koiran jalostuskäytöstä henkilökohtaisesti on se, että en käyttäisi omassa jalostuksessa. Toki tämä mielipide, viba ja fiilis voi itsellä muuttua ajan kanssa kun tietoa tulee lisää tai itse opin enemmän tai joku tutkimus löytää jotain uutta, mutta juuri nyt se kuulostaa itselle todella riskialttiilta.

Luento kuitenkin avasi itsellä silmiä ainakin sen verran, että vaikka en itse henkilökohtaisesti ikinä tulisi tulevaisuudessa käyttämään jalostuksessa koiraa jonka sisaruksella on todettu epilepsia, niin osaan ehkä tulkita jatkossa sukutauluja vähän erilailla tai eri kantilta, sekä osaan suhtautua erilailla muualla maailmassa syntyviin yhdistelmiin.

Ja tällä luennolla ainakin huomaan itse itsessäni sen piirteen, että miten hankalaa muutos voi olla kun tulee uutta tietoa ja miten sen tiedon itse ottaa vastaan silloin, kun se eroaa siitä 'omasta' linjauksesta! Kasvattajana olen kuitenkin päättänyt että seuraan tiettyä, osittain itse itselleni asettamaa, osittain yhdistyksen ja liiton määräämää ohjetta ja linjaa, joka toimii kasvatuksessani terveyden ja luonteen osalta ns. 'pohjana' kaikille päätöksilleni. En kuitenkaan pyri pitämään tästä linjauksesta ja ohjeesta liian tiukasti kiinni, sillä aina tulee tilanteita missä pitää tehdä poikkeuksia ja myös siksi, että tulevaisuudessa tulee näitä tilanteita, kun itse oppii jotain sellaista uutta, joka voi laittaa ne omat valinnat ja tavoitteet jalostuskoirien terveyttä ja sukua koskien uuteen tarkasteluun. Esimerkkinä toimii erittäin hyvin juurikin tämä luento, sillä epikoiria itselleni listatessa olen jo saanut tietynlaisen kuvan epilepsiasta rodussa, epilepsian esiintyvyydestä ja siitä mitä itse haluan epilepsian osalta jalostuksessa välttää, ja kun minulle asiaan perehtynyt ja koulutettu henkilö jossain luennolla kertoo perusteluiden kera, miksi on ihan okei käyttää tietynlaista, tai tietyn riskistä, koiraa jalostukseen, niin oma reaktio on melkein automaattisesti että "kuulostaapa vastuuttomalta/hurjalta" ja "en kyllä itse tekisi noin!". Järjellä ajatellen tässä kuitenkin aika varmasti tämä asiaan perehtynyt, asiaa työkseen tutkiva ja opiskellut ihminen on se jolla on paremmin tieto hallussa kuin minulla, puolentoistavuoden verran omaa muistilistaa pitäneellä ja koiria kasvattaneella tavallisella heijastinliividuunarilla :D

Vaikka itselle tallaisen uuden tiedon jälkeen muutoksen tekeminen ja jalostusvalintojen muuttaminen yhden luennon jälkeen tuntuu hurjalta, niin ainakin tämä antaa ajateltavaa tulevaisuuteen ja muistuttaa itseä siitä, että on ihan okei muuttaa omia käsityksiään jossain vaiheessa. Yksi omista kauhuskenaarioistanihan on ihan se, että teen omasta mielestäni nyt 2020 luvulla todella pomminvarmat ja hyvät jalostuslinjaukset ja opin tietyt tavat ja pidän niistä kiinni hamaan tappiin saakka 'koska näin on aina tehty' samalla kun tiede ja tutkimukset porskuttaa eteenpäin. 

Mutta joka tapauksessa luento epilepsiasta oli itselleni todella mielenkiintoinen ja selkeästi antoi uutta ajateltavaa sen osalta mitä tulee epilepsiaan jalostuksessa ja miten siihen suhtautuu sukuja tutkiessa. Luento auttoi minua ymmärtämään epilepsiaa sairautena ehkä hieman paremmin ja sitä epilepsian geneettistä taustaa. Minulla itsellänihän ei ole vielä koskaan ollut koiraa jolla olisi diagnosoitu epilepsia joten sitä omaa kokemusta sairaudesta ei ole. Ehkä luento myös vei vähän sitä 'mörköä' pois epilepsian osalta siinä mielessä, että osaan sukutauluja tutkiessa katsoa vähän erilailla näitä 'yksittäistapauksia' joissa joillain kahdella koirilla on jokin yksi epileptinen jälkeläinen, mutta epileptisen koiran vanhemmat eivät sen enempää esiinny epilepsialistoilla.

Nämä on kuitenkin minun tämänhetkisiä mietteitäni, saa nähdä mihin suuntaan oma pää, kasvatus ja tieto tästä menee, tuleeko minulla itelläni esiin jokin sellainen pentue, tutkimus tai muu joka kääntää omaa kelkkaa jalostuksessa ja mielipiteissä kerralla hurjastikin. Sen verran ainakin itse toivon että mieli pysyy avoimena uutta tietoa kohtaan riippumatta siitä pidänkö minä itse henkilökohtaisesti sen uuden tiedon ja tieteen tuloksista, kun eihän ne tutkimustulokset täällä kuitenkaan ole minua miellyttämässä :)

Ja tuo ylläpitämäni epilepsialista jota käytän jalostuksessa löytyy tosissaan TÄÄLTÄ ja se on vain yhteenveto muiden julkisten lähteiden listoista jotta minun ei tarvitse käydä useaa listaa läpi aina sukuja tutkiessani.

Ja mitä tulee tuohon Australianpaimenkoirat ry:n vuosikokoikseen niin oli ensimmäinen minkään yhdistyksen kokous missä olen koskaan ollut ja ihan mielenkiintoinen oli kyllä kokemuksena, näki vähän miten nuo yhdistyksen kokoukset toimii ja mitä siellä päätetään ja mistä keskustellaan.