Australianpaimenkoirat ry:n vuosikokous 24.03.2024 ja epilepsialuento.

HUOM! Tämän blogitekstin luennon sisältö on kirjoitettu kirjoittajan ulkomuistin ja muutamien muistiinpanojen sekä luennolta otettujen valokuvien pohjalta, kaikki kirjotetun tiedon oikeellisuus perustuu siis ihan minun oman muistini toimivuuteen ja muistiinpanojeni paikkansapitävyyteen. Kohdan "Omat ajatukset luennosta" alla puhun nimenomaan minun omasta fiiliksestäni luennosta ja omista jalostusvalinnoista ja linjauksestani jalostuksessa, en kritisoi kenenkään toisen ihmisen, kasvattajan tai luennoitsijan menneitä tai tulevia jalostusvalintoja, vaan puhun täysin itsekeskeisesti vain minusta itsestäni ja siitä mitä minä itse olen mieltä tietyistä asioista koskien jalostusta ja epilepsiaa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olin 24.03.2024 Australianpaimenkoirat ry:n vuosikokouksen ohessa järjestetyllä epilepsialuonnolla ja itselleni siinä mielenkiintoisimmat oli genetiikkaa ja jalostusta koskevat osiot. Jalostusta koskeva asia käytiin keskustellen läpi luennon lopuksi, en ottanut itse osaa keskusteluun tai kysynyt kysymyksiä, mutta kaikki itseä askarruttavat kysymykset käytiin onneksi muiden toimesta läpi.

Huom! Tutkimus jonka tuloksia luennolla käytiin läpi (BioEpiCa) tutkii kaikkia rotuja sekä keskittyy (ilmeisesti) enemmän epilepsian etenemiseen ja sen biomarkkereiden tutkimiseen ja hoitoon. Tutkimus ei etsi geenejä taudin takana. Tähän tekstiin olen koittanut parhaani mukaan kirjoittaa itselleni ylös ne minulle tärkeät asiat jotka tuosta luennosta jäi käteen koskien epilepsiaa ja koiranjalostusta, en käy tässä tekstissä läpi luennon osaa epilepsian hoidosta tai sen diagnosoinnista.

Luennon pitäjä kertoi luennon aikana jonkunverran koirien geenitutkimuksesta koskien koirien 'epilepsiageenin' löytämistä. Tätä on ilmeisesti tutkittu aika paljon, mutta hyvin huonoin tuloksin ja joitain epilepsiaan yhdistettyjä 'sairausgeenejä' (kuten ADAM23) löytyy myös täysin terveiltä koirilta.

Luennoitsija kertoi että koiran epilepsia on hyvin suurella todennäköisyydellä useamman geenin sekä ympäristön/trauman/sairauden/rakenteen summa. Eli toisin sanoen koiralla voi olla perimässään alttius sairastua epilepsialle, mutta siihen usein tarvitaan useampi altistava geeni tai geenipari, sekä mahdollisesti jokin tapahtuma elämässä joka laukaisee epilepsian.

Artistin värihodari näkemys yhdestä slaidista josta en tajunnut luennolla ottaa kuvaa :D Kuvassa monta pientä puroa (monta sairautta ja geeniä) joista tulee lopulta isompi joki (epilepsia).

Joskus, mutta kuulemma huomattavasti harvemmin, koira on epilepsian osalta ns. monogeeninen, eli sillä on jokin yksittäinen 'iso epilepsiageeni' joka aiheuttaisi sairauden. On paljon todennäköisempää että koira perimässään kantaa useampaa epilepsialle altistavaa geeniä, eli on ns. 'polygeeninen' sen osalta. Tallainen polygeeninen koira voi joko omata niin monta epilepsialle altistavaa geeniä, että se tulee sairastumaan niiden takia epilepsiaan ilman mitään muuta ulkoista tekijää, mutta usein polygeeninen koira tarvitsee altistavien geenien lisäksi vielä jonkun muun laukaisevan tekijän sairastuakseen, tallaisia laukaisevia tekijöitä voi olla esimerkiksi stressi (hyvä tai huono), muutos elämässä, jokin rakenteellinen poikkeavuus, trauma tai sairastuminen.

Tästä erittelystä luennolla oli hyvä havainnollistava slaidi:

Australianpaimenkoirilla on yleistä että koira saa ensimmäisen epileptisen kohtauksensa keskimäärin 2,5 vuotiaana (ei-merle 1,8v). Epilepsian diagnosoiminen perustuu muiden sairauksien (tulehdus, kasvain, myrkytys jne.) eliminointiin.

Jalostuksesta keskusteltaessa oli luennoitsijan mielipide se, että tallainen koira, jonka epilepsia on useamman epilepsialle altistavan geenin tuotos, täytyy jättää jalostuksesta itse pois, mutta tämän koiran terveitä sisaruksia voidaan käyttää jalostukseen (skenaario a)). Tämän perusteluna oli se, että on epätodennäköistä että tämän epileptisen koiran sisarukset olisi perineet juuri saman cocktailin näitä epilepsialle altistavia geenejä, kuin sairastunut sisarensa. Jos pentueessa taas on kaksi tai enemmän epilepsiasta kärsivää pentua, on silloin järkevämpää jättää terveet sisarukset käyttämättä (skenaario b)). Mikäli jalostuksessa käyttää koiraa, jonka sisarella on epilepsia, tulisi tämä jalostuksessa käytettävä terve koira yhdistää mahdollisimman erilaiseen sukuun.

Luennoitsija myös sanoi että mikäli pentueeseen syntyy epileptinen pentu niin ei tulisi tätä pentuetta uusia enää toista kertaa, mutta kumpaakin vanhempaa voi käyttää jalostukseen jollekin toiselle, täysin erisukuiselle kumppanille.

Eli skenaariossa a) koirat EMÄa1 ja ISÄc1 on saanut kuusi (6) b1 pentua, PENTUb1, PENTUb2, PENTUb3, PENTUb4, PENTUb5 ja PENTUb6. Tämän pentueen PENTUb3 sairastuu epilepsiaan, jolloin PENTUb3:sta ei tulisi käyttää jalostukseen, mutta kaikki sen terveet sisarukset (PENTUb1, PENTUb2, PENTUb4, PENTUb5 ja PENTUb6) ovat edelleen jalostuskelpoisia mikäli niitä ei yhdistä saman sukuiseen kumppaniin kuin he itse on. Tallaisen koiran, jonka sisarella on epilepsia, pentueessa on isompi epilepsiariski. Tämän pentueen vanhemmat, EMÄa1 ja ISÄc1, ei myöskään saa yhdistää enää toisiinsa, mutta erisukuinen yhdistelmä on täysin OK. Eli esimerkiksi EMÄa1 voidaan yhdistää ISÄi2 ja ISÄc1 voidaan yhdistää EMÄr4. i2 ja r4 tässä tekstissä tarkoittaa täysin eri sukuisia koiria kun koirat a1 ja c1.

Skenaariossa b) taas koirat EMÄa1 ja ISÄc1 on saanut kuusi (6) b1 pentua, PENTUb1, PENTUb2, PENTUb3, PENTUb4, PENTUb5 ja PENTUb6. Tämän pentueen PENTUb3 ja PENTUb4 (ja mahdollisesti vielä PENTUb1) sairastuu epilepsiaan jolloin tämän pentueen terveitäkään sisaruksia (PENTUb2, PENTUb4 ja PENTUb5) ei tulisi käyttää jalostukseen edes täysin erisukuiselle kumppanille. Myöskään tämän pentueen vanhempia, EMÄa1 ja ISÄc1, ei tule yhdistää toisiinsa enää uudestaan. Tästä en muista oliko puhetta siitä että saako tallaisen pentueen vanhemmat kuitenkin yhdistää johonkin toiseen erisukuiseen koiraan.

Jokaisen sellaisen koiran käyttö jalostuksessa, jonka pentuesisaruksella on epilepsia, nostaa tulevan pentueen epilepsiariskiä vaikka jalostuksessa käytetty koira olisi itse epilepsiasta vapaa ja se yhdistettäisiin täysin erisukuiseen kumppaniin.

Ja sama kuvina, eli skenaario a):

ja skenaario b):

Mikäli jalostuksessa toisella vanhemmalla, vaikka UROS1, on kolme pentuetta ja jokaisessa pentueessa olisi yksi tai kaksi epileptistä pentua (EMÄ1, EMÄ2 ja EMÄ3 aikaisemmissa tai myöhemmissä pentueissa ei eri yhdistelmästä ole tullut epileptisiä pentuja), on hyvin todennäköistä että tämä kyseinen UROS1 kantaa perimässään jonkunnäköistä epilepsiageeniä tai geenicocktailia joka herkemmin periytyy sen jälkeläisille. Tallaista urosta ei tulisi käyttää enää jatkossa jalostukseen, mutta tallaisen koiran terveet, ei epilepsiasta kärsivät jälkeläiset olisivat jalostukseen kelpaavia niin kauan kun ne yhdistetään erisukuiseen kumppaniin.

Luennoitsija itse sanoi että jättäisi jalostuksesta kokonaisen pentueen pois vain siinä tapauksessa, jos pentueen isällä tai emällä itsellään on epilepsia. Eli jos jos EMÄ1 ja ISÄ2 saa kolme pentua keskenään ja ISÄ2:lla puhkeaa tämän jälkeen epilepsia, ei tulisi ISÄ2 itse tai ketään ISÄ2 kolmesta pennusta käyttää jalostukseen.

Luennoitsija oli sitä mieltä että jalostuksessa koko sukuhaaran tai suvun lukitseminen pois käytöstä on harvoin tarpeellista, sillä epilepsian sairautena useimmiten johtuu useamman geenin summasta jotka ei periydy kaikille koirille samanlaisena. Kokonaisten sukujen ja sukuhaarojen poissulkeminen johtaa myös helposti pullonkaulaefektiin ja luennoitsija itse käytti myös esimerkkinä cavaliereja, joilla kuulemma sydänsairauksia karsiessa tehtiin jalostusvalintoja hyvin rankalla kädellä, mikä johti uuteen ongelmaan; syringomyeliaan.

Tutkimus jonka tuloksia luennolla käytiin läpi:

Tutkimus Helsingin Yliopiston sivulla: BioEpiCa – epilepsian etenemisen ja hoitovasteen biomarkkerit

Epilepsialuennon piti Tarja Pääkkönen.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Omat ajatukset luennosta

Minulle itselleni on muodostunut jo tietynlainen kuva ja linjaus epilepsian osalta siinä, että minkälaisia koiria ja sukuja haluan käyttää jalostuksessa. Kasvatusta aloitellessa noin kaksi vuotta takaperin oma linjaukseni epilepsiasta lähti tästä ASHGI:n englannista suomeksi käännetyssä artikkelissa olevasta pätkästä:

"Tämä on vakava, pahimmillaan tappava sairaus, jonka hoito on kallista ja voi kestää vuosia. Se voi aiheuttaa suuria emotionaalisia ja taloudellisia ongelmia heille, jotka hoitavat sairastunutta koiraa. Tämän johdosta yhtään epileptistä koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen, kuten ei myöskään sen ensimmäisen polven sukulaisia (vanhemmat, jälkeläiset, täys- tai puolisisarukset). Kaukaisempia sukulaisia jalostettaessa tulisi huolellisesti välttää muita taudista kärsiviä sukuja. Tämä sairaus on rodussamme niin yleinen, että koiran keskiarvoinen riski tuottaa sitä on korkea. Kasvattajien, joiden koirilla on keskiarvoa korkeampi riski, tulisi etsiä niiden pariksi koiria, joiden riski on keskiarvoa matalampi. Sisäsiitos ja linjasiitos silloin, kun sukupuussa on epilepsiaa, nostavat todennäköisyyttä tuottaa sairaita koiria."

Kun aloin pitää itselleni listaa epilepsiaa sairastavista ja siihen kuolleista koirista (jotta minun ei tarvinnut muistaa niitä kaikkia ulkoa), niin huomasin joidenkin tiettyjen koirien vanhempien tai vanhempien vanhempien esiintyvän useamman, toisilleen ei mitenkään läheistä sukua olevan, epilepsiaa sairastavan tai siihen kuolleen koiran sukutaulussa. Tämän perusteella oma linjaus epilepsiasta muuttui ylläolevasta tekstistä lihavoidusta lauseesta enemmän yksittäisten koirien eliminaatiotekniikkaan, eli päätin joidenkin koirien kohdalla että en tietoisesti ota niitä yksilöitä joko ollenkaan omaan jalostukseeni mukaan tai ainakaan kovinkaan lähelle ensimmäiseen 6-8 sukupolveen omien jalostuskoirieni sukutaulussa. En myöskään käytä jalostuksessa sellaisia koiria joiden sisaruksilla on epilepsia, sillä koin epilepsian olevan tällöin liian lähellä. Puolisisarusten epilepsiat katson tapauskohtaisesti, mutta usein niillä on vähäinen vaikutus. Tätä linjausta käytän kasvatuksessani edelleen ja tämä linjaus on omalla kohdalla tuntunut toimivalta ja toistaiseksi parhaalta metodilta epilepsiaa suvuissa tutkiessani ja karsiessani. Se että onko se toimiva, niin sen näkee sitten aikanaan kun pentueita on syntynyt muutamia ja niillä on jo jonkun verran ikää. 

Ja tästä syystä varmasti itselleni kuulosti hiukan hurjalta se, että olisi aivan okei käyttää jalostukseen sellaista tervettä koiraa, jonka sisaruksella on epilepsia. Toki luennolla tämä selitettiin että miksi näin on (epilepsia useamman geenin summa, epätodennäköistä että kaikilla pentuesisarilla olisi juuri sama epialttiuscoctail kuin sairaalla sisarella) mutta silti itsellä se perimmäinen fiilis vielä nyt tallaisen koiran jalostuskäytöstä henkilökohtaisesti on se, että en käyttäisi omassa jalostuksessa. Toki tämä mielipide, viba ja fiilis voi itsellä muuttua ajan kanssa kun tietoa tulee lisää tai itse opin enemmän tai joku tutkimus löytää jotain uutta, mutta juuri nyt se kuulostaa itselle todella riskialttiilta.

Luento kuitenkin avasi itsellä silmiä ainakin sen verran, että vaikka en itse henkilökohtaisesti ikinä tulisi tulevaisuudessa käyttämään jalostuksessa koiraa jonka sisaruksella on todettu epilepsia, niin osaan ehkä tulkita jatkossa sukutauluja vähän erilailla tai eri kantilta, sekä osaan suhtautua erilailla muualla maailmassa syntyviin yhdistelmiin.

Ja tällä luennolla ainakin huomaan itse itsessäni sen piirteen, että miten hankalaa muutos voi olla kun tulee uutta tietoa ja miten sen tiedon itse ottaa vastaan silloin, kun se eroaa siitä 'omasta' linjauksesta! Kasvattajana olen kuitenkin päättänyt että seuraan tiettyä, osittain itse itselleni asettamaa, osittain yhdistyksen ja liiton määräämää ohjetta ja linjaa, joka toimii kasvatuksessani terveyden ja luonteen osalta ns. 'pohjana' kaikille päätöksilleni. En kuitenkaan pyri pitämään tästä linjauksesta ja ohjeesta liian tiukasti kiinni, sillä aina tulee tilanteita missä pitää tehdä poikkeuksia ja myös siksi, että tulevaisuudessa tulee näitä tilanteita, kun itse oppii jotain sellaista uutta, joka voi laittaa ne omat valinnat ja tavoitteet jalostuskoirien terveyttä ja sukua koskien uuteen tarkasteluun. Esimerkkinä toimii erittäin hyvin juurikin tämä luento, sillä epikoiria itselleni listatessa olen jo saanut tietynlaisen kuvan epilepsiasta rodussa, epilepsian esiintyvyydestä ja siitä mitä itse haluan epilepsian osalta jalostuksessa välttää, ja kun minulle asiaan perehtynyt ja koulutettu henkilö jossain luennolla kertoo perusteluiden kera, miksi on ihan okei käyttää tietynlaista, tai tietyn riskistä, koiraa jalostukseen, niin oma reaktio on melkein automaattisesti että "kuulostaapa vastuuttomalta/hurjalta" ja "en kyllä itse tekisi noin!". Järjellä ajatellen tässä kuitenkin aika varmasti tämä asiaan perehtynyt, asiaa työkseen tutkiva ja opiskellut ihminen on se jolla on paremmin tieto hallussa kuin minulla, puolentoistavuoden verran omaa muistilistaa pitäneellä ja koiria kasvattaneella tavallisella heijastinliividuunarilla :D

Vaikka itselle tallaisen uuden tiedon jälkeen muutoksen tekeminen ja jalostusvalintojen muuttaminen yhden luennon jälkeen tuntuu hurjalta, niin ainakin tämä antaa ajateltavaa tulevaisuuteen ja muistuttaa itseä siitä, että on ihan okei muuttaa omia käsityksiään jossain vaiheessa. Yksi omista kauhuskenaarioistanihan on ihan se, että teen omasta mielestäni nyt 2020 luvulla todella pomminvarmat ja hyvät jalostuslinjaukset ja opin tietyt tavat ja pidän niistä kiinni hamaan tappiin saakka 'koska näin on aina tehty' samalla kun tiede ja tutkimukset porskuttaa eteenpäin. 

Mutta joka tapauksessa luento epilepsiasta oli itselleni todella mielenkiintoinen ja selkeästi antoi uutta ajateltavaa sen osalta mitä tulee epilepsiaan jalostuksessa ja miten siihen suhtautuu sukuja tutkiessa. Luento auttoi minua ymmärtämään epilepsiaa sairautena ehkä hieman paremmin ja sitä epilepsian geneettistä taustaa. Minulla itsellänihän ei ole vielä koskaan ollut koiraa jolla olisi diagnosoitu epilepsia joten sitä omaa kokemusta sairaudesta ei ole. Ehkä luento myös vei vähän sitä 'mörköä' pois epilepsian osalta siinä mielessä, että osaan sukutauluja tutkiessa katsoa vähän erilailla näitä 'yksittäistapauksia' joissa joillain kahdella koirilla on jokin yksi epileptinen jälkeläinen, mutta epileptisen koiran vanhemmat eivät sen enempää esiinny epilepsialistoilla.

Nämä on kuitenkin minun tämänhetkisiä mietteitäni, saa nähdä mihin suuntaan oma pää, kasvatus ja tieto tästä menee, tuleeko minulla itelläni esiin jokin sellainen pentue, tutkimus tai muu joka kääntää omaa kelkkaa jalostuksessa ja mielipiteissä kerralla hurjastikin. Sen verran ainakin itse toivon että mieli pysyy avoimena uutta tietoa kohtaan riippumatta siitä pidänkö minä itse henkilökohtaisesti sen uuden tiedon ja tieteen tuloksista, kun eihän ne tutkimustulokset täällä kuitenkaan ole minua miellyttämässä :)

Ja tuo ylläpitämäni epilepsialista jota käytän jalostuksessa löytyy tosissaan TÄÄLTÄ ja se on vain yhteenveto muiden julkisten lähteiden listoista jotta minun ei tarvitse käydä useaa listaa läpi aina sukuja tutkiessani.

Ja mitä tulee tuohon Australianpaimenkoirat ry:n vuosikokoikseen niin oli ensimmäinen minkään yhdistyksen kokous missä olen koskaan ollut ja ihan mielenkiintoinen oli kyllä kokemuksena, näki vähän miten nuo yhdistyksen kokoukset toimii ja mitä siellä päätetään ja mistä keskustellaan.